nollapisteen jälkeen varjona sun perässä.

olis kai helpompi olla,

jos olisin ilman sua.

Ei ääntä, ei huolta, ei yhtään mitään.

Ontto tyhjyys jäi kun sä lähdit.

Mulle ei jäänyt mitään.

Tyhjän päälle on turha rakentaa.

sinäänsä melko ironista että mä siteerasin sulle Eino Leinoa sinä iltana.

Sä väitit että kaikki järjestyy mutta ne tuli ovesta läpi.

Siniset valot vilkkuivat kun tulevaisuus muuttui. Ensimmäistä kertaa vuosiin mä hengitin molemilla keuhkoilla.

Mä olen pahoillani Eino Leino, tänään mä olen vapaa.

Mä en osaa tehdä kevät kääryleitä.

Enkä siivota niin että olisin tyytyväinen. Imuri anelee armoa kun mä puran kiukkua siihen. Nurkkaan jäi vielä kiviä.

Enkä neuloa lapasia. En edes rumia sellasia. Saati sitten sukkia.

Mussa ei ole hiukkastakaan vaimomateriaalia. Et saa siistiä keittiötä tai loppu elämää. Ei katsota seitsämän uutisia yhdessä eikä suunnitella etelänlomia.

Hetken huumaa, seikkailun voin tarjota. Muttei kannata jäädä yöksi.

Se ei katso silmiin mutta virnuilee. Sen nimeä ei saa muka kertoa.

Jääköön mysteeriksi.

Eikä ketään oikeasti kiinnosta. Se vaan kuvittelee meidän välittävän.

Itseään täynnä, snadisti paskiainen.

mitä jos

kaikki kaatuukin

mä jäänkin yksin

mitä jos mä annoin kaikkeni

turhaan?

taas kerran.

En ehkä kestä enää kertaakaan.

eilen mä sen tajusin. Jälkeenpäin tietenkin

että tekisin kaiken uudelleen.

jokaisen virheen, kaikki kolhut.

olisin tehnyt sen hymyillen.

kertonut kaikille tämän olevan sen arvoista.

valvonut pidempään, huutanut vähän kovempaan, itkenyt hiukan enemmän.

Jos olisin tiennyt

että päädyn onnellisuuteen.

Turvaan ja rauhallisuuteen.

Anna tän kestää pidempään.

seikkailu laiturilla,

halpaa viiniä

ja tähtitaivas johon mä melkein yletyin.

Kalliita autoja,

kovia vauhteja

ja tyhmiä vitsejä.

Sä olit niin saatanan kaunis

eikä mua pelottanut yhtään.

Se joka tuijottaa peilistä, en ole minä. Hän on vahva ja onnellinen. Tanssii, laulaa, kiipeää puihin. Hän on selvinnyt helvetistä ja nauranut jälkikäteen. Hän on taistellut elämästään, pelännyt henkensä edestä ja keittänyt kahvia.

Keiju peilissä selättää pahuuden ja tiputtaa tähtipölyt matolle. Hän ei harjaa hiuksiaan mutta rakastaa täysillä.

ja mä itkin, pelkäsin, anelin.

Mutta sä olit jo poissa. Hengitit tähtipölyä, tuhosit tulevaisuuksia.

Kun mä hengitin, virnuilin, seikkailin

sä kaipasit mua.

Mä olin jo mennyt eteenpäin

"parempi tuttu helvetti, kuin vieras taivas."

niin ne väitti. Ja mä uskoin. Uskoin vuosia, pidin siitä kiinni kynsin hampain. Pidin susta kiinni rystyset valkoisina, silloinkin kun sä yritit repiä kaikki mun raajat irti. Kun sä heitit mut seinään, kun sä halusit sytyttää mut palamaan.

Mutta ei enää. Ei enää koskaan tuttua helvettiä.

Haluan elää.

Juosta, huutaa, kiivetä, koskettaa.

Aamiainen Pariisissa, kahvit Gambiassa, päiväunet Islannissa sekä tietysti synti ja vapaus Amsterdamissa.

Pelko voittaa vapauden kaipuun.

Anna mun jäädä kun en uskalla lähteä.

Tee se.

Anna tulla.

Huuda, Satuta, Pelottele.

Riko, Tuhoa, Hajota.

Tee se.

Mä en kävele pois.

Kunhan viet se loppuun.

Hautaa mut takapihalle,

kuusen juureen, gerbiilin viereen,

kasvot ylöspäin.

Hävitä todisteet,

tuhoa se vihreä matto ja se ruma sohva

jonka viimeiset pisarat musta tahri.

Tee se.

Kunhan et jää koskaan kiinni etkä muistele pahalla.

Eikä kukaan koskaan muistanut mua tai gerbiiliä.

Tee se.

mä puhuin jumalalle tänään

se sanoi että se katuu kaikkea kaunista mitä se loi.

Niinkun mä kadun sua.

mä puhuin paholaisella eilen

se sanoi että se nauttii kaikesta kaaoksesta

niinkun mä nautin susta.

20.01.2020

olisipa elämä vain vinoja mattoja ja nistipataa. Kahvitahroja parvekkeen sohvassa, auki unohtuneita vessan ovia, takkuisia hiuksia aamuisin. Tyhjiä röökiaskeja, jatkuvasti kaupan kylmäkaappiin unohtunut maito, kahvi mustana.

Mutta se ei ole.

Elämä on kaaosta ja kuolemanpelkoa. Täysillä heittäytymistä vääriin paikkoihin. Isoja riskejä turhan takia. Silmiin katsomista vaikkei haluaisi, vastuunkantamista vaikkei oikeasti kiinnosta. Kiinnostuksen puutteesta johtuvia ristiriitoja.

olisimpa edes sun kanssa.

01.01.2020

Kerran olin niin peloissani et odotin herätyskellon ääntä.

Sun kanssa elämä ois niin saatanan kaunista

Kauneus ei riitä. Pelko on suurempi.

Mä taidan vaan jäädä tähän.

12.08.2019

Lasikuidulta kynsien alla.

Viiltohaavalta aivoissa.

Veitseltä kylkiluiden välissä.

Siltä se tuntuu.

Etkä sä voi koskaan ymmärtää.

20.04.2019

Jos mä saisin vielä yhden

Yhden pitkän aamun.

Yhden illan.

Yhden tyhjän päivän.

Yhden vapaan yön.

Yksi hetki lisää.

Yksi hetki lisää niin kauan että meillä on ikuisuus.

Yksi tunti

Yksi päivä

Yksi viikko.

Niin kauan että voin unohtaa sen hetken jolloin sä päästit irti.

Yksi tunti yksin

Yksi päivä yksin.

Yksi viikko yksin.

Niin kauan että mä selviän ilman sua.

Yhden shotin jälkeen kaikki unohtuu.